Olli Savela

kaupunginvaltuutettu, Hyvinkää

 

Valtionosuudet nostettava entiselle tasolle

 

Valtio on monilla toimilla heikentänyt kuntien taloutta ja niiden mahdollisuuksia vastata asukkaiden palvelutarpeisiin vuoden 1990 jälkeen. Ennen kaikkea on leikattu valtionosuuksia, mutta myös kuntien verotuloja on heikennetty.

 

Kuntaliiton mukaan (Kuntalehti 1/2004) vuosien 1990 – 2002 toimien vaikutus oli kuntien kannalta 4,4 miljardia euroa negatiivinen vuositasolla. Toisin sanoen kuntien tulot olisivat vuonna 2002 olleet 4,4 miljardia euroa suuremmat kuin ne olivat ilman Ahon ja Lipposen hallitusten toimia. Tämä vastasi noin kuudesosaa kuntien kaikista tuloista.

 

Tilanne ei ole sen jälkeen muuttunut paremmaksi. Vanhasen hallitus on jatkanut kuntien verotulojen leikkausta korottamalla ansiotulovähennystä vuosina 2004 ja 2005 korvaamatta sitä kunnille. Valtionosuuksien lakisääteisiä indeksikorotuksia on maksettu vajaina ja niihin liittyvien velkojen maksua kunnille on lykätty.

 

Keskeistä olisi nyt palauttaa kuntien valtionosuudet reaalisesti sille tasolle, jolla ne olivat ennen 90-luvun lamaa. Vaikka ne nimellisesti ovatkin tällä tasolla, ovat kuntien palvelutuotannon kustannukset nousseet vuoden 1990 jälkeen niin paljon (50 prosenttia), että kunnat pystyvät tuottamaan valtionosuuksilla vain kaksi kolmasosaa niistä palveluista mitä vuonna 1990.

 

Samaan aikaan valtio on säätänyt kunnille huomattavan määrän sinänsä tärkeitä uusia tehtäviä, joiden rahoitukseen se ei halua osallistua täysimääräisesti. Näitä ovat muun muassa terveydenhuollon hoitotakuu, vanhusten hoivatakuu, hammashuollon ikärajojen poistaminen, subjektiivinen päivähoito-oikeus, maksuton esiopetus sekä iltapäiväkerhot.

 

Myös pääomatuloista maksettava kunnallisvero

 

Kuntien palvelujen turvaamiseksi myös niiden verotuloja voidaan lisätä ja jakaa verojen maksutaakkaa nykyistä solidaarisemmin. Pääomatulot vapautettiin vuonna 1993 kokonaan kunnallisverosta. Niistä maksetaan vain 28 prosentin tasavero valtiolle, osingoista yleensä alle 20 prosenttia tai ei ollenkaan. Tavallinen palkansaaja maksaa veroa 28 prosenttia jo noin 2000 euron kuukausituloista, kun mukaan lasketaan valtion tuloveron ja kunnallisveron lisäksi pakolliset työeläke-, sairausvakuutus- ja työttömyysvakuutusmaksut. Kokoaikaisen palkansaajan keskimääräinen kuukausipalkka on Suomessa noin 2 600 euroa, joten suurin osa palkansaajista maksaa enemmän veroa kuin pääomatuloista maksetaan.

 

Tämä on ehkä suurin yksittäinen epäoikeudenmukaisuus nykyisessä verotuksessa. Pääomatulojen tasaverosta tulee luopua ja niistä tulee maksaa samalla lailla valtion tuloveroa ja kunnallisveroa kuin muistakin tuloista. Verotuksessa ansiotulot ja pääomatulot tulee laskea yhteen. Tällöin suurista pääomatuloista menee enemmän veroa kuin pienistä pääomatuloista. Koska pääomatulot keskittyvät rikkaisiin kuntiin, edellyttää muutos verotulojen tasausta kuntien kesken.

 

Pääomatuloista kertyvien verotulojen jakaminen tällä tavalla valtion ja kuntien kesken muuttaisi myös valtion ja kuntien keskinäistä tulonjakoa oikeaan suuntaan. Pääomatulojen nykyiselle kevyelle verotukselle ei ole asiallisia perusteita. Hallitukset ovat vain halunneet suosia pääomatuloja ansiotulojen kustannuksella.

 

Valtio on alentanut myös kuntien osuutta yhteisöveron tuotosta. Se oli alun perin 45 prosenttia, kun nykyinen järjestelmä tuli voimaan vuonna 1993. Tällä hetkellä kuntien osuus on enää 22 prosenttia. Vain osa alennuksesta on korvattu poistamalla kunnilta arvonlisäveron palautusten takaisinperintä. Kuntien osuutta yhteisöveron tuotosta tulee nostaa. Myös se tasoittaisi valtion ja kuntien välistä tulonjakoa kuntien hyväksi.

 

Kunnallisvero progressiiviseksi

 

Kun Ahon, Lipposen ja Vanhasen hallitukset ovat tietoisesti rapauttaneet kuntien tulopohjaa, ovat kunnat joutuneet palvelujensa turvaamiseksi korottamaan kunnallisveroa ja kiinteistöveroa.

 

Kunnallisvero on tunnetusti miltei tasavero, kun taas valtion tulovero on edelleen progressiivinen eli tulojen mukaan kasvava, vaikka suurituloisten verotusta onkin lievennetty eniten viime vuosina. Kun valtion tuloveroa on kevennetty ja kunnallisveroa korotettu, on Suomessa siirrytty tasaveron suuntaan. Tämä näkyy tuloerojen kasvuna. Tulonjakotilaston mukaan rikkain kymmenesosa sai vuonna 1990 18,1 prosenttia tuloista verojen ja tulonsiirtojen jälkeen. Vuonna 2004 tuo osuus oli jo 22,7 prosenttia. Vastaavasti pieni- ja keskituloisten tulo-osuudet ovat pienentyneet.

 

Kunnallisveron progressio loppuu jo, kun vuositulot nousevat 14 - 15 000 euroon. Esimerkiksi kaikkein suurituloisimmat, yli 100 000 euroa vuodessa ansainneet maksoivat vuonna 2004 kunnallisveroa keskimäärin 15,7 prosenttia tuloistaan eli vain yhden prosenttiyksikön verran enemmän kuin 15 000 – 20 000 euroa ansainneet, jotka maksoivat 14,5 prosenttia.

 

Toinen merkittävä ero kunnallis- ja valtionverotuksessa on, että valtion tuloveron alaraja on noin 12 000 euroa, mutta kunnallisveroa joutuu maksamaan jo noin 2 000 euron vuosituloista. Kaikkein pienituloisimmat maksavat vain kunnallisveroa. Todellisuudessa monet pienituloiset joutuvatkin anomaan kunnalta toimeentulotukea voidakseen maksaa kunnallisveronsa.

 

Kunnallisvero on pienten tulojen osalta progressiivista lähinnä perusvähennyksen ja ansiotulovähennyksen takia. Ansiotulovähennys on nykyään suurimmillaan, kun ansiotulot ovat 14 000 euroa vuodessa. Tätä suuremmissa ansioissa vähennys pienenee vähitellen, mutta yltää jopa 110 000 euron vuosituloihin asti. Ansiotulovähennystä ei saa eläkkeistä, työttömyyskorvauksista eikä muista sosiaalietuuksista, joten se syrjii näitä väestöryhmiä. Virallisen selityksen mukaan näin työttömiä “kannustetaan“ töihin.

 

Kunnallisveron muuttaminen aidosti progressiiviseksi edellyttäisi, että isoista tuloista maksettaisiin selvästi enemmän veroa kuin keskituloista. Tämä voidaan toteuttaa sekä valtion tuloveron kaltaisella asteikolla että korottamalla huomattavasti perusvähennystä ja myös niiden yhdistelmällä. Kunnallisveron muuttaminen progressiiviseksi on tarpeen tuloerojen tasoittamiseksi.

 

Kuntien tuloerot uhkaavat kasvaa

 

Tasaveron suuntaan verotusta veisi myös valtiovarainministeriön suunnitelma valtionosuuksien korvaamisesta kunnallisverolla, sehän tarkoittaa juuri valtion tuloveron korvaamista kunnallisverolla.

 

Lisäksi kuntien väliset tuloerot kasvaisivat huomattavasti. Valtionosuuksilla ja niihin liitetyllä verotulojen tasauksella tasataan nykyään merkittävästi kuntien veropohjien eroja. Tällä on huomattava alueellisia eroja tasaava vaikutus.

 

Kunnallisveropohja eli verotettava tulo asukasta kohti oli vuonna 2005 kunnissa keskimäärin 13 100 euroa. Korkein tuo tulopohja oli Kauniaisissa (27 400 euroa/asukas) ja alhaisin Pylkönmäellä (7 100 euroa/asukas). Ero rikkaimman ja köyhimmän kunnan välillä on nelinkertainen.

 

Ilman valtionosuuksia ja verotulojen tasausta kunnalliset palvelut olisivat todella heikoissa kantimissa melkein kaikissa Suomen kunnissa. Kauniainen ei saa valtionosuuksia, joten se voisi säilyttää nykyisen 16 prosentin kunnallisveronsa, jos valtionosuudet korvattaisiin kunnallisverolla. Sen sijaan eniten valtionosuuksia saava Utsjoki joutuisi korottamaan kunnallisveronsa 50 prosenttiin, jos se haluaisi säilyttää nykyiset tulonsa ja Savukoski peräti 60 prosenttiin. Keskimäärinkin kunnallisveroa pitäisi korottaa noin kymmenen prosenttiyksikköä nykyisestä (18,4 prosenttia), jotta sillä korvattaisiin valtionosuudet.

 

Kuntien tulojen ja palveluiden turvaamisen kannalta parempi vaihtoehto on säilyttää valtionosuudet ja jatkaa verotulojen tasausta kuntien kesken, jottei alueellinen eriarvoisuus kasva.