Uusi suunta verouudistukselle-vihkonen, julkaissut SKP, helmikuu 2011

 

Miten verotusta pitäisi muuttaa ?

 

Yleinen käsitys on, että Suomi on kireän verotuksen maa. Joidenkin verojen kohdalla näin voi ollakin, mutta kokonaisuutena ottaen verotus ei Suomessa ole erityisen kireää.

 

Verotuksen kokonaistasoa mitataan yleensä veroasteella, mikä tarkoittaa kaikkien verojen ja veronluonteisten (pakollisten) maksujen suhdetta bruttokansantuotteeseen eli kansantaloudessa luotuun arvonlisäykseen. Veroaste kohosi Suomessa 1970- ja 1980-luvuilla, kun hyvinvointivaltiota vielä rakennettiin. Veroaste kohosi myös 1990-luvun alkupuolella, koska lama laski kansantuotetta. Vuonna 1975 veroaste oli 36,6 prosenttia. Korkeimmillaan veroaste oli osittain satunnaisista syistä vuonna 2000, jolloin se oli 47,2 prosenttia. Sen jälkeen veroaste on laskenut ja oli vuonna 2009 enää 43,1 prosenttia.

 

Suomen veroaste on jonkin verran EU-maiden keskiarvoa (noin 38 prosenttia) korkeampi. Suomen veroaste on samaa tasoa kuin Belgiassa, Italiassa, Ranskassa ja Itävallassa. Sen sijaan Tanskassa ja Ruotsissa veroaste on 4 – 5 prosenttiyksikköä korkeampi.

 

Norjassa veroaste on hieman alhaisempi kuin Suomessa (42 prosenttia), mutta veroja kerätään siellä paljon enemmän kuin Suomessa, koska kansantuote on tuntuvasti suurempi. Voidaankin sanoa, että Ruotsin, Norjan ja Tanskan hyvinvointivaltiot perustuvat suureen verojen määrään. Jos Suomen julkinen sektori olisi yhtä suuri kuin muissa Pohjoismaissa ja työllistäisi suhteessa yhtä paljon väkeä, pitäisi meillä olla noin 200 000 julkisen sektorin työpaikkaa enemmän. Jos myös Suomesta halutaan rakentaa hyvinvointivaltio, on veroastetta nostettava.

 

Veroaste ei kerro vielä mitään siitä, miten verorasitus jakautuu ja mitä veroja kansalaiset ja yritykset maksavat ja kuinka paljon.

 

Usein veroiksi mielletään vain valtion tulovero ja kunnallisvero, ehkä myös vakuutetun sosiaalivakuutusmaksut eli työeläke-, työttömyysvakuutus- ja sairausvakuutusmaksu. Tämä on sikäli luonnollista, että nämä verot ja pakolliset maksut peritään suoraan palkasta ennakonpidätyksenä ja niiden lopullinen määrä vahvistetaan seuraavan vuoden syksyllä verotuksessa, minkä seurauksena saadaan veronpalautusta tai maksetaan lisäveroa.

 

Mutta veroja maksetaan paljosta muustakin. Peräti kolmannes kaikista veroista ja veronluonteisista maksuista on erilaisia välillisiä veroja kuten arvonlisäveroa ja valmisteveroja: polttoaineveroa, sähköveroa, alkoholiveroa, tupakkaveroa, autoveroa jne.

 

Myös työnantajien maksamat palkkojen sivukulut eli pakolliset sosiaalivakuutusmaksut ovat merkittäviä. Niitä ovat työeläke-, työttömyysvakuutus-, sairausvakuutus-, tapaturma- ja ryhmähenkivakuutusmaksut. Sen sijaan työnantajan kansaneläkemaksu poistettiin vuoden 2010 alusta. Yhteensä työnantajan sivukulut ovat yksityisellä sektorilla noin 26 – 28 prosenttia palkasta. Myös työntekijöiden palkasta vähennettävät työeläke-, työttömyysvakuutus- ja sairausvakuutusmaksut ovat merkittäviä, iästä riippuen 7,3 tai 8,6 prosenttia palkasta. Yhteensä työnantajien ja vakuutettujen sosiaalivakuutusmaksut muodostavat noin 30 prosenttia kaikista veroista ja veronluonteisista maksuista.

 

Suurituloisten verotusta on kevennetty

 

Verotusta on Suomessa viimeisen 20 vuoden aikana muutettu useallakin olennaisella tavalla. Ensinnäkin vuonna 1993 Ahon hallituksen aikana astui voimaan ansiotulojen ja pääomatulojen eriytetty verotus. Siirryttiin pääomatulojen tasaverotukseen ja varsinkin suurten pääomatulojen verotus keveni. Uudistuksen seurauksena myös monet yrittäjät alkoivat siirtää tulojaan ansiotuloista kevyemmin verotettuihin pääomatuloihin. Muun muassa Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen laskelmat kertovat, että kaikkein rikkaimman yhden prosentin tuloissa pääomatulojen osuus on kohonnut merkittävästi: vuonna 1990 niiden osuus oli 14 prosenttia, mutta vuonna 2007 jo 62 prosenttia. Missään muualla maailmassa tällaista ilmiötä ei ole ollut, koska Suomen verojärjestelmä on ainutlaatuinen pääomatulojen suosimisessa.

 

Toinen merkittävä muutos on ollut valtion ansiotuloverotuksen jatkuva keventäminen, mikä alkoi merkittävässä määrin Lipposen ensimmäisen hallituksen aikana vuonna 1996. Jo Holkerin hallitus laski valtion tuloveron ylintä veroprosenttia (marginaaliveroa eli rajaveroa) 51 prosentista (vuonna 1988) 39 prosenttiin (vuonna 1991). Lipposen ja Vanhasen hallitukset ovat edelleen laskeneet ylimmän rajaveron nykyiseen 30 prosenttiin. Valtion tuloverotusta on muutenkin kevennetty, mutta siten, että suurimman suhteellisen hyödyn ovat saaneet kaikkein suurituloisimmat. Yhteensä kevennykset olivat vuosina 1996-2010 yli 12 miljardia euroa, kun mukaan lasketaan myös inflaatiotarkistukset. (Jos inflaatiotarkistuksia ei olisi tehty, verotus olisi kiristynyt).

 

Tuloverotuksen keventäminen on johtanut siihen, että ansiotuloista maksetut valtion tuloverot ovat 2000-luvulla laskeneet jopa nimellisesti, vaikka veronalaiset ansiotulot ovat kasvaneet samana aikana 46 prosenttia. Vuonna 2000 valtio keräsi ansiotuloista veroa 6,9 miljardia euroa, mutta vuonna 2009 enää 5,3 miljardia euroa. Samaan aikaan kuntien taloutta on pidetty tiukalla, minkä seurauksena kunnat ovat nostaneet kunnallisveroprosenttejaan. Vuonna 2009 ansiotuloista perittiin kunnallisveroa jo lähes kolme kertaa enemmän kuin valtion tuloveroa.

 

Merkittävä verotuksen muutos on ollut myös siirtyminen liikevaihtoverosta arvonlisäveroon 1.6.1994. Se siirsi välillisiä veroja yrityksiltä kuluttajille noin 1,3 miljardia euroa vuodessa. Myös työnantajien maksettavaksi kuuluneita sosiaalivakuutusmaksuja siirrettiin merkittävästi työntekijöiden maksettavaksi 1990-luvun alussa.

 

Verotukseen tehdyt muutokset ovat johtaneet siihen, että suurituloisimpien verotus on keventynyt, mutta pienituloisimpien kiristynyt. Professori Markus Jäntin laskelmien mukaan vuosina 1990 – 2006 kolmen pienituloisimman tulokymmenyksen verotus kiristyi. Kaikkein köyhimmässä kymmenyksessä välittömien verojen (valtion tuloveron, kunnallisveron ja sosiaalivakuutusmaksujen) osuus bruttotuloista nousi 7,3 prosentista 10,1 prosenttiin. Sen sijaan rikkaimmassa kymmenyksessä välittömien verojen osuus bruttotuloista väheni 34,9 prosentista 31,0 prosenttiin.

 

Markus Jäntti on laskenut myös välillisten verojen rasitusta eri tuloluokissa tietyillä oletuksilla. Kuten arvata saattaa, pienituloisimmat maksavat eniten arvonlisäveroa ja muita välillisiä veroja suhteessa tuloihinsa. Vuonna 2006 pienituloisimmassa kymmenyksessä välillisten verojen osuus bruttotuloista oli kaksi kertaa suurempi kuin suurituloisimmassa kymmenyksessä.

 

Kun lasketaan yhteen sekä välittömät että välilliset verot, maksoi pienituloisin kymmenys vuonna 2006 veroja yhteensä 27 prosenttia tuloistaan ja suurituloisin kymmenys 39 prosenttia, joten verotuksemme ei kokonaisuutena ole enää kovinkaan progressiivinen. Vielä vuonna 1990 vastaavat veroasteet olivat 26 ja 43 prosenttia. Kolmen pienituloisimman kymmenyksen verorasitus on kasvanut ja muiden keventynyt, eniten suurituloisimpien. Suomi on siirtymässä tasaveron suuntaan.

 

Miten eri tuloja verotetaan ?

 

Tällä hetkellä eniten veroja suhteessa tuloihin maksavat työttömät ja muut sosiaaliturvan varassa elämään joutuvat, jotka eivät saa ansiotulo- tai eläkevähennystä. Tätä perustellaan virallisesti sillä, että näin työttömiä kannustetaan työntekoon ikään kuin työttömyys olisi vapaaehtoinen valinta. Eläkeläiset ja palkansaajat maksavat suunnilleen yhtä paljon veroa, kun lasketaan mukaan myös palkoista maksettavat pakolliset sosiaalivakuutusmaksut.

 

Vähimmällä pääsevät suurten pääomatulojen saajat. Usein puhutaan, kuinka tärkeää on verotuksella kannustaa ihmisiä työntekoon. Siihen nähden on outoa, että nykyään verotuksella kannustetaan hankkimaan pääomatuloja työtulojen sijasta. Pääomatuloista peritään niiden suuruudesta riippumaton tasavero, joka on enintään 28 prosenttia. Jo 3 000 euron keskipalkkaa saava työntekijä maksaa enemmän veroja ja veronluonteisia maksuja.

 

Kaikista pääomatuloista ei makseta veroa edes 28 prosenttia. Myyntivoittojen verotuksessa sovelletaan niin sanottua hankintameno-olettamaa, jos ostohinta on ollut vain murto-osa myyntihinnasta. Yli 10 vuotta kestäneen omistuksen kohdalla hankintameno-olettama on 40 prosenttia, jolloin myyntivoiton todellinen veroprosentti voi jäädä alimmillaan noin 17 prosenttiin.

 

Myös puun myyntitulojen veroa on tilapäisesti (?) kevennetty. Huhtikuusta 2008 vuoden 2010 loppuun verohelpotus on puolet ja vielä vuonna 2011 neljännes. Verohuojennusta on perusteltu puukaupan edistämisellä, jotta tehtaat saisivat riittävästi puuta. Todellisuudessa vaikutus on ollut hyvin vähäinen, mutta valtion verotulot vähenivät selvästi. Hyöty tuli pääasiassa niille metsänomistajille, jotka olisivat myyneet puuta muutenkin.

 

Osinkojen verotus on erityisen kevyttä. Pörssiyhtiöiden osingoista vero on 19,6 prosenttia, koska vain 70 prosenttia osingosta on veronalaista. Muiden kuin pörssiyhtiöiden eli niin sanottujen listaamattomien osakeyhtiöiden maksamia osinkoja verotetaan vielä vähemmän. Noin viidesosa näistä osingoista verotetaan ansiotulona, mutta siitä vain 70 prosenttia luetaan veronalaiseksi, joten verotus on paljon palkkatuloja kevyempää. Noin neljä viidesosaa verotetaan pääomatulona ja sen vero vaihtelee nollasta 19,6 prosenttiin. Pääomatulona verotetun osinkotulon keskimääräinen veroprosentti on ollut viime vuosina vain noin viisi prosenttia. Kokonaan verovapaasti osinkoja voi nostaa listaamattomasta yhtiöstä 9 prosenttia yhtiön nettovarallisuudesta aina 90 000 euron osinkoihin asti.

 

Normaalia 28 prosentin pääomatuloveroa maksetaan vuokratulosta, henkivakuutuksen pääomatulosta ja korkotulosta. Tosin korkotuloista perittävä vero on nimeltään lähdevero, mikä tarkoittaa sitä, että vero on kerralla lopullinen eikä muita tuloja tai esimerkiksi myyntitappioita oteta huomioon.

 

Hetemäen työryhmän esitykset

 

Alivaltiosihteeri Martti Hetemäen verotyöryhmä jätti loppuraporttinsa joulukuussa 2010. Siinä se ehdotti veropolitiikan suunnan jatkamista käytännössä kohti tasaveroa. Arvonlisäveroa ryhmä esittää nostettavaksi kautta linjan kahdella prosenttiyksiköllä, mikä lisäisi valtion verotuloja vuositasolla 1,2 miljardia euroa. Muita kulutusveroja korotettaisiin yhdellä miljardilla eurolla. Valtion ansiotuloveroa esitetään kevennettäväksi edelleen noin 2 miljardilla eurolla vuodessa. Eniten kevennettäisiin suurituloisten veroja siten, että ylin marginaalivero laskisi enintään 50 prosenttiin, kun se nyt on noin 57 prosenttia. Kevennykset eivät koskisi eläketuloa eivätkä muuta sosiaaliturvaa, joten eläketuloja alettaisiin jälleen verottaa kireämmin kuin palkkatuloja.

 

Työryhmän ehdotukset perustuvat teorioihin siitä, kuinka verotuksen siirtäminen työtuloista kulutukseen edistää taloudellista kasvua. Kansainvälisestä taloustutkimuksesta ei kuitenkaan löydy tukea sille, että työtulojen keveämpi verotus  tai verotuksen painopisteen siirtäminen kulutuksen verottamiseen kannustaisi työntekoon tai kohentaisi työllisyyttä.

 

Pääoma- ja yhteisöveroihin työryhmä esittää omien laskelmiensa mukaan 300 – 400 miljoonan euron kevennystä. Työryhmä esittää yhteisöveron alentamista 26 prosentista 22 prosenttiin, mikä vähentäisi verotuloja 800 miljoonaa euroa vuodessa.

 

Alennusta on julkisuudessa perusteltu väittämällä, että esimerkiksi EU-maissa yritysverokanta on keskimäärin noin 23 prosenttia. Tämä luku on EU-maiden aritmeettinen keskiarvo, jonka laskennassa esimerkiksi Saksa ja Kypros saavat saman painon. Paljon oikeampi tapa laskea EU-maiden keskiarvo on ottaa maiden kokoerot huomioon. Kun eri maiden verokannat painotetaan väkiluvuilla, on EU-maiden yritysvero keskimäärin 27 prosenttia ja OECD-maiden 32 prosenttia. Suomen yritysverotus on siten jo keskimääräistä kevyempää.

Muutoinkin olisi tosi outoa, jos Suomi ryhtyisi aggressiiviseen verokilpailuun nyt, kun EU-maat kärsivät julkisen talouden alijäämistä. Mainittakoon, että Irlannissa yritysvero on vain 12,5 prosenttia. Se on houkutellut maahan jonkin verran ulkomaisia yrityksiä ja edesauttanut asunto- ja kiinteistökuplan muodostumista, minkä puhkeaminen maksatetaan nyt kansalla valtavien pankkitukien ja leikkausten muodossa. Irlannin tielle ei tosiaan pidä lähteä. 

Edelleen Hetemäen ryhmä esittää pääomaveron nostamista 28 prosentista 30 prosenttiin, millä ei sinänsä ole suurta merkitystä, tulot kasvaisivat runsaat 100 miljoonaa euroa. Sen sijaan hieman enemmän merkitystä on sillä, että pörssiyhtiöiden osinkoveroa korotettaisiin 19,6 prosentista 30 prosenttiin, koska osingot muuttuisivat kokonaan veronalaisiksi.

 

Listaamattomien yhtiöiden osinkoverotuksen alaraja nousisi nollasta 10,5 prosenttiin (35 prosenttia katsottaisiin veronalaiseksi). Tämä vero koskisi listaamattomien yhtiöiden ns. normaalituottoa, joka määriteltäisiin joka vuosi erikseen ja jonka on arveltu olevan 3 – 6 prosenttia yhtiön nettovarallisuudesta. Tästä yli menevä osingonjako verotettaisiin normaalina pääomatulona. Listaamattomien yritysten verotus jäisi siten edelleen varsin kevyeksi.

 

Nähtäväksi jää, mitkä työryhmän esityksistä toteutuvat kevään 2011 hallitusneuvotteluissa, mitkä eivät.

 

Pitääkö pääomatuloja verottaa kevyemmin ?

 

Yrittäjäjärjestöt perustelevat pääomatulojen palkkatuloja kevyempää verotusta usein niin sanotulla yrittäjäriskillä. Todellisuudessa yrittäjäriskillä ei ole  mitään tekemistä verotuksen kanssa. Jos yrittäjä epäonnistuu ja tulot jäävät pieniksi, ei niistä progressiivisessa verotuksessa menisi juuri veroakaan. Jos tulot taas ovat suuret, on niistä varaa maksaa veroakin. Nykyisessä pääomatulojen tasaverotuksessa sen sijaan pienituloinen yrittäjä voi joutua kärsimään.

 

Pääomaverotuksen alhaisuutta on perusteltu myös sillä, että pääomatulot karkaavat Suomesta, jos niitä verotetaan enemmän. Todellisuudessa henkilön pitää muuttaa ulkomaille asumaan, jos haluaa välttää Suomen verotuksen. Verottaja myös kontrolloi tätä ja aika harva luultavasti seuraisi formulakuljettajien esimerkkiä.

 

On myös uhattu siirtää suomalaisten yritysten omistusta ulkomaisiin sijoitusyhtiöihin, jos osinkojen verotusta kiristetään. Esimerkiksi pörssiyhtiöiden ulkomaisia omistajia verotetaan nykyään kevyemmin kuin suomalaisia omistajia. Hallintarekisteriin kätkeytyneiltä omistajilta peritään osingoista yleensä 15 prosentin lähdevero, mikä on vähemmän kuin suomalaisilta omistajilta perittävä 19,6 prosenttia. Tällainen siirtymä pitää estää kiristämällä myös ulkomaisten omistajien verotusta. On myös estettävä suomalaisten omistajien piiloutuminen ulkomaisiin hallintarekistereihin. Yrityksillä tulee olla oikeus ja velvollisuus tietää, kuka ne todellisuudessa omistaa.

 

Pääomapiirit valittavat myös, että yritysten voittoja verotetaan kahteen kertaan, ensin yhteisöverona ja sitten osakkaan pääomaverona. Todellisuudessa yritys ja sen omistaja ovat kaksi eri verosubjektia, joita kuuluukin verottaa erikseen. Ja osinkoina voidaan maksaa myös sellaisia yrityksen tuloja, jotka eivät kuulu yritysveron piiriin kuten toisesta yhtiöstä saadut osingot ja käyttöomaisuusosakkeiden myyntivoitot.

 

Osakesijoittajat ovat hyvin tietoisia siitä, että yrityksiä verotetaan ja se vaikuttaa myös osakkeiden hintoihin. Jos yritysveroa alennetaan, se johtaisi vain osakkeiden arvon nousuun, koska omistajille jäisi enemmän jaettavaa. Yhä suurempi osuus yritysten voitoista on jaettu osinkoina omistajille sen sijaan, että voitot olisi sijoitettu takaisin yhtiöön. Viime vuosina yli puolet yritysten voitoista on jaettu osinkoina omistajille.

 

Yhteisövero ja pääomavero yhdessä voivat nykyään olla enimmillään 40,5 prosenttia, mikä on muihin Pohjoismaihin verrattuna alhainen vero. Sitä paitsi pienyrittäjän on suhteellisen helppo välttää tällainen ”kaksinkertainen” verotus, purkaa vain osakeyhtiön ja siirtyy ammatinharjoittajaksi. Myös useamman omistajan osakeyhtiö voidaan aina muuttaa henkilöyhtiöksi: kommandiittiyhtiöksi tai avoimeksi yhtiöksi. Niiden tulo lasketaan omistajien henkilökohtaiseksi tuloksi ja verotetaan pääasiassa ansiotulona. Ei mene mitään ”kaksinkertaista” veroa.

 

Kaikki tulot samalle viivalle

 

Oikeudenmukaisuuden ja kansalaisten tasa-arvon kannalta olisi tärkeää, että kaikkia tuloja verotettaisiin samalla lailla. Ihmisen kaikki henkilökohtaiset tulot pitäisi laskea yhteen siitä riippumatta, ovatko ne palkkaa, eläkettä, sosiaaliturvaa vai pääomatuloa. Yhteenlaskettuja tuloja tulisi verottaa tulojen myötä nousevan progressiivisen asteikon mukaan.

 

Myös kunnallisvero tulee muuttaa progressiiviseksi. Kunnilla tulee säilyttää itsehallinto päättää omasta verotuksestaan, mutta valtio voisi päättää verotettavan tulon alarajan ja muutkin rajat, joiden puitteissa verotuksen progression tulee toteutua.

 

Samalla pitää korottaa kunnallisverotuksen perusvähennystä tuntuvasti. Valtion tuloveron ja kunnallisveron asteikot voidaan laatia niin, että esimerkiksi keskimääräistä palkkatuloa suurempien tulojen verotus kiristyisi nykyisestä ja sitä pienempien tulojen verotus kevenisi. Tämä tasoittaisi merkittävästi kasvaneita tuloeroja ja ottaisi takaisin viime vuosina alennettuja veroasteikkoja. Tässä yksi esimerkki siitä, miten sen voisi toteuttaa.

 

Vapautetaan alle  1 100 euron kuukausitulot veroista, eli nostetaan perusvähennys  13 200 euroon. Jos tämän ylimenevistä tuloista perittäisiin aluksi  30 prosenttia veroa (valtiolle 15 % ja kunnille keskimäärin 15 %), olisi vero 30 000 euron vuosituloilla 5 040 euroa eli 17 prosenttia, suunnilleen saman verran kuin nykyään.

 

Sitä vähemmän ansaitsevien verotus kevenisi nykyisestä. Esimerkiksi 20 000 euroa vuodessa ansaitsevan verot olisivat 2 040 euroa eli 10 prosenttia (nykyään noin 11 prosenttia). Eniten vähenisivät tietenkin alle 13 200 euroa ansaitsevien verot.

 

Vero voisi nousta asteittain niin, että 30 000 euroa ylittävästä tulosta vero olisi 40 prosenttia (valtiolle 20 % ja kunnille 20 %) ja 50 000 euroa ylittävästä osasta 50 prosenttia (valtiolle 25 % ja kunnille 25 %).Tällöin 70 000 euron vuosituloista menisi veroa 23 040 euroa eli 33 prosenttia. Se on hieman enemmän kuin nykyään (noin 30 prosenttia).

 

Edelleen 70 000 euron yli menevältä osalta vero olisi jo 60 prosenttia (valtiolle 30 % ja kunnille 30 %). Tällöin 100 000 euron vuosituloista veroa menisi 41 040 euroa eli  41 prosenttia (nykyään noin 35 prosenttia). Miljoonan euron vuosituloista vero olisi 581 040 euroa eli 58 prosenttia (nykyään noin 47 prosenttia).

 

Nykyisenlaista työtulovähennystä tai eläketulovähennystä ei olisi, ei myöskään eläkemaksuvähennystä eikä muita vastaavia viran puolesta tehtäviä pakollisia vähennyksiä. Perusvähennys ja asteikkojen muutos korvaisivat ne. Verojen lisäksi palkasta maksettaisiin sosiaalivakuutusmaksut nykyiseen tapaan.

 

Asuntolainojen korkojen verovähennysoikeudelle voisi määrätä ylärajan, mikä rajoittaisi  liian suurten asuntojen ostamista. Tavalliseen asumiseen kohdistuvaa kiinteistöveroa ei saa nostaa.

 

Jos kaikkia tuloja verotettaisiin samalla tavalla, voisi harkita myös pienten pääomatulojen vapauttamista veroista. Tällöin  ei esimerkiksi pienistä korkotuloista menisi veroa

 

Erikseen tulee harkita, mikä olisi oikeudenmukainen yhteisöveron taso, jos päästään järjestelmään, jossa kaikkia henkilökohtaisia tuloja verotetaan samalla tavalla. Se ei varmaankaan pienten osakeyhtiöiden osalta voisi olla nykyinen 26 prosenttia, koska tuolloin kokonaisverotus nousisi paljon korkeammaksi kuin ammatinharjoittajilla ja henkilöyhtiöillä. Kuntien osuutta yhteisöveron tuotosta ei tule vähentää eikä poistaa.

 

Varallisuusvero tulee palauttaa ja sitä tulee periä esimerkiksi yli 500 000 euron arvoisesta omaisuudesta. Myös varallisuusverossa voisi olla porrastus, joka lisäisi veroa omaisuuden arvon kasvaessa. Myös perintö- ja lahjaveroa pitää kiristää.

 

Arvonlisäveroa ei tule korottaa eikä luopua elintarvikkeiden, joukkoliikenteen, kirjojen, lääkkeiden ym. alennetuista arvonlisäverokannoista. Arvonlisäveron korotus merkitsee samalla työn verottamista, koska vero lisätään esimerkiksi kaikkien palveluiden hintoihin.

 

Joitakin niin sanottuja haittaveroja voidaan mielestäni korottaakin verojen ohjausvaikutuksen takia. On ihan oikein, että esimerkiksi alkoholia, tupakkaa ja sokeria verotetaan muita tuotteita ankarammin, myös terveydellisistä syistä. Samoin ympäristösyistä olisi korkea aika saattaa lentopolttoaine verolliseksi. Turvetta tulee verottaa huomattavasti nykyistä ankarammin ja myös uraanipolttoaine saattaa verotuksen piiriin. Sähköveron voisi porrastaa siten, että se kannustaisi sähkön säästöön. Teollisuuden ja yritysten sähkön käyttöä tulee verottaa yhtä lailla kuin kotitalouksien sähkön käyttöä eikä antaa niille helpotuksia. Sähköyhtiöiden ja voimalaitosten päästökaupasta saamat ylisuuret, niin sanotut windfall-voitot tulee verottaa kokonaan yhteiskunnan käyttöön. 

 

Työnantajien kansaneläkemaksu tulee palauttaa ja lisätä työnantajien työeläkemaksuja porrastaen niin, että suuret pääomavaltaiset yritykset maksavat niitä enemmän.

 

Harmaan talouden valvontaa tulee kiristää tuntuvasti ja estää kaikenlainen veronkierto esimerkiksi lisäämällä rakennustyömailla ja muuallakin henkilökorttiin verotunniste todistuksena maksetuista veroista. Myös ulkomaiset työntekijät on rekisteröitävä kattavasti.

 

Arvopaperikaupassa on palautettava pörssissä tehdyille osake- ja muille arvopaperikaupoille varainsiirtovero esimerkiksi 0,5 prosentin suuruisena. Maailmanlaajuisesti on otettava käyttöön kansainvälinen varainsiirtovero eli niin sanottu Tobinin vero. Euroopan Unioni tai jotkut sen jäsenvaltiot voivat ottaa veron käyttöön myös yksipuolisesti.

 

Olli Savela

Yliaktuaari

 

Lähteitä:

Pertti Honkanen: Vuosisadan verouudistukset, häviäjät ja voittajat, Hanki ja jää 1993

Kati Peltola ja Pirkko Melender: Reilu verokirja, WSOY 2008

Talous & yhteiskunta 2/2009, verotus-teemanumero

 

 

Esimerkkejä siitä, miten verotus muuttuisi

 

Aatos Erkon verotettavat pääomatulot olivat 16,5 miljoonaa euroa ja ansiotulot 0,2 miljoonaa euroa vuonna 2009. Verot ja maksut olivat yhteensä 4,7 miljoonaa euroa.

Jos Erkon pääomatulot olivat Sanoma Oy:n osinkoja, hänen veronalaiset pääomatulonsa olivat 23,6 miljoonaa euroa (vain 70 % luetaan verotettavaksi tuloksi) eli tulot yhteensä 23,8 miljoonaa euroa.

Ehdotukseni mukaiset verot ja maksut olisivat 14,3 miljoonaa euroa (veroprosentti 60) eli verojen lisäys 9,6 miljoonaa euroa.

 

Björn Wahlroosin verotettavat pääomatulot olivat 5,8 miljoonaa euroa ja ansiotulot 1,2 miljoonaa euroa vuonna 2009. Verot ja maksut olivat yhteensä 2,2 miljoonaa euroa.

Jos Wahlroosin pääomatulot olivat osinkoja, hänen veronalaiset pääomatulonsa olivat 8,2 miljoonaa euroa eli tulot yhteensä 9,4 miljoonaa euroa.

Ehdotukseni mukaiset verot ja maksut olisivat 5,7 miljoonaa euroa (veroprosentti 61) eli verojen lisäys 3,5 miljoonaa euroa.

 

Jorma Ollilan verotettavat pääomatulot olivat 0,2 miljoonaa euroa ja ansiotulot 6,1 miljoonaa euroa vuonna 2009. Veroprosentti oli 45 eli verot ja maksut yhteensä 2,8 miljoonaa euroa.

Jos Ollilan pääomatulot olivat osinkoja, hänen tulonsa olivat yhteensä 6,4 miljoonaa euroa.

Ehdotukseni mukaiset verot ja maksut olisivat 4,3 miljoonaa euroa (veroprosentti 67, koska sosiaalivakuutusmaksut nostavat sitä) eli verojen lisäys 1,5 miljoonaa euroa.  

 

Erkki Eläkeläisen vuositulot ovat 12 000 euroa. Nykyään verot ja maksut ovat noin 850 euroa vuodessa. Ehdotuksen mukaiset verot ja maksut ovat 163 euroa (sairausvakuutusmaksu). Verot alenevat noin 700 euroa.