Tiedonantaja 10.2.2012

 

Velkakriisi vai eurokriisi ?

 

Useat euromaat ovat pahasti velkaantuneita ja ne saavat lainaa vain korkeaa korkoa vastaan. Samaan aikaan Yhdysvalloissa, Britanniassa ja varsinkin Japanissa julkinen sektori on vähintään yhtä velkaantunut. Nämä maat eivät kuitenkaan maksa lainoistaan kovinkaan korkeaa korkoa.

 

Missä syy? Näillä mailla on oma valuutta ja keskuspankki, joka voi toimia ”viimekätisenä rahoittajana”. Ne voivat pitkälle itse päättää valuuttakursseistaan ja korkotasostaan. Sitä mahdollisuutta ei euromailla enää ole.

 

Toistaiseksi EU on ratkonut kriisiä ilman tulosta. Euromaat ovat lainanneet lisää Kreikalle ja muille velkamaille tai taanneet niiden lainoja. Näin on pelastettu pankit ja sijoittajat, jotka ovat kriisivaltioita lainoittaneet.

 

Euroopan keskuspankki ei valtioille lainaa, mutta pankeille se antaa lainaa erityisen halvalla. Viimeksi joulun alla EKP lainasi yhden prosentin korolla pankeille lähes 500 miljardia euroa kolmeksi vuodeksi ja sama operaatio toistuu helmikuussa. Pankit voivat lainata rahat eteenpäin paljon korkeammalla korolla ja tehdä sievoiset voitot.

 

Ensi heinäkuussa perustetaan Euroopan vakausrahasto väliaikaisen rahoitusvakausvälineen lisäksi. Sääntöjen mukaan sen toiminta tulee tapahtumaan täysin ilman demokraattista kontrollia mahdollistaen myös väärinkäytökset.

 

Joulukuun huippukokouksessa EU päätti perustaa talousliiton, joka on selkeä askel kohti liittovaltiota. Päätösvaltaa keskitetään epädemokraattisesti valitulle hallinnolle ja EKP:lle, joka ei ole vastuussa kenellekään. Euromaiden sisälle on jo muodostunut Saksan ja Ranskan voimakaksikko ”Merkozy”, joka päättää muiden puolesta, mitä tehdään. Suomi ei ole siinä pöydässä mukana.

 

Vaihtoehtoja etsimässä

 

Vaihtoehtoa kriisille etsittiin Brysselissä joulukuussa järjestetyssä eurokriisiseminaarissa. Järjestäjänä olivat Transform, joka on Euroopan vasemmiston vaihtoehtoverkosto sekä Euroopan vasemmisto.

 

Seminaarissa tuli selkeästi ilmi, että eri maissa vaihtoehtoja kriisin ratkaisemiseksi etsitään hyvinkin erilaisista lähtökohdista. Mutta myös paljon yhteistä löytyy ja esille tuli radikaalejakin ehdotuksia.

 

Trevor Evans EuroMemorandum-ryhmästä katsoi, ettei julkinen velka ole kriisin syy vaan seuraus. Valtioiden velkaa ovat lisänneet elvytys, pankkien pelastaminen ja alhainen verotus. Euromaiden kesken on huomattavia epätasapainoja, mistä kertoo Saksan vaihtotaseen ylijäämän kasvu.

 

Useissa maissa on toimeenpantu ankaria säästöohjelmia: palkkoja, eläkkeitä, sosiaaliturvaa ja julkista kulutusta leikataan. Julkista omaisuutta yksityistetään alehinnalla. Mutta leikkaukset eivät pelasta Kreikan kaltaisten maiden taloutta. Kun kysyntää leikataan kaikkialla, euroalue ajautuu taantumaan ellei lamaan.

 

Talouskuria tiukennetaan sanktioilla. Julkisen sektorin alijäämästä ja velasta seuraisi automaattisia rangaistuksia. Jäsenvaltioiden budjetit otetaan erityistarkkailuun ja kansallista päätösvaltaa murennetaan. Mutta euroalueen perusongelmiin ei puututa.

 

Johannes Jäger Itävallasta katsoi, että pääoma pyrkii käyttämään kriisiä hyväkseen edistääkseen pääomien keskittymistä ja pääoman luokkavallan vahvistumista, työväenluokan asemien heikentymistä. Kriisin ratkaisemiseksi pitää finanssisektoria pienentää, palkkoja korottaa, kuristusohjelmista luopua ja velkoja jättää maksamatta.

 

Peter Wahl saksalaisesta WEED-instituutista taas katsoi, ettei kriisi ole eliitin toive vaan markkinat toimivat anarkistisesti. Välittöminä toimina EKP:stä on tehtävä viimekätinen lainoittaja, johdannaiset on kiellettävä, luottoluokituslaitosten toiminta keskeytettävä ja korkeille tuloille ja omaisuuksille määrättävä ankarat verot, jopa 90 prosenttia.   

 

Rahoitusmarkkinat on saatava kontrolliin muun muassa erottamalla investointi- ja talletuspankit, eristämällä veroparatiisit, estämällä veronkierto ja säätämällä rahoitusmarkkinavero. Euromaiden epätasapainoja on rajoitettava lisäämällä ylijäämämaissa julkisia investointeja esimerkiksi ilmastomuutosta torjuviin hankkeisiin ja korottamalla palkkoja.

 

Useissa puheenvuoroissa tuotiin esille, että päätöksenteko EU:ssa on demokratisoitava. Uusista EU-sopimuksista on järjestettävä kansanäänestykset.

 

Euro ei ole ollut Suomelle menestystarina

 

Suomessa tunnustetaan jo yleisesti, että liittyminen euroon oli poliittinen, joidenkin mielestä jopa turvallisuuspoliittinen hanke. Kun näin sanotaan, tullaan samalla myöntäneeksi, että euroon liittyminen ei ollut talouden näkökannalta erityisen perusteltua. Siitä huolimatta edelleen väitetään, että euroon liittyminen oli Suomelle menestystarina. Väitetään, että korot ovat alhaalla euron takia ja talouskehitys on ollut vakaata.

 

Todellisuudessa euron ulkopuolella olevan Ruotsin korkotaso on koko ajan ollut suunnilleen samalla tasolla kuin Suomen ja viime aikoina euron kriisin takia selvästi alhaisempi. Ruotsin valtio saa nyt lainaa paljon halvemmalla kuin Suomi.

 

Ruotsin talous on euron ulkopuolella menestynyt paremmin kuin Suomen. Emme voi tietysti koskaan tietää täsmällisesti, miten Suomen olisi käynyt euron ulkopuolella, mutta Ruotsin esimerkki kertoo, että luultavasti nykyistä paremmin.

 

Euro ei ole valuuttana ollut lainkaan vakaa ja euron ”vakaudesta” muutenkin nykyinen kriisi kertoo paljon. Vuonna 2009 tuotanto Suomessa väheni yli 8 prosenttia, ennätysmäisen paljon.

 

Koska euro on mitä suurimmassa määrin poliittinen projekti, tekee euroeliitti kaikkensa pitääkseen euron kasassa. Sen takia edes Kreikkaa ei haluta päästää eroamaan eurosta, vaikka maan talouden kohentaminen ei yhteisvaluutassa onnistu. Mutta on toki myös mahdollista, että anarkistiset markkinavoimat päästävät euron hajoamaan.

 

Euroopan vasemmisto etsii vaihtoehtoa uusliberaalille politiikalle. Suomessa sen sijaan Vasemmistoliitto on hallituksessa rintaman toisella puolen tukemassa uusliberaalia EU-politiikkaa.

 

 

Olli Savela

yliaktuaari