Pääomien verotuksesta

Suomessa erilaisten pääomiin kohdistuvien verojen osuus kaikista veroista ja veronluonteisista maksuista on pienempi kuin EU-maissa keskimäärin. [linkki Tieto&trendit-blogiin: http://tietotrenditblogi.stat.fi/author/savela/] Erityisesti varallisuuteen kohdistuva verotus on Suomessa kevyttä. Mutta myös yritysten voittoihin kohdistuvia veroja ja pääomatulojen verotusta on Suomessa mahdollista kiristää. Näitä veroja lisäämällä olisi mahdollista rahoittaa julkisia palveluita ja vähentää valtion ja kuntien velanottoa.

Yhteisöveroa on alennettu

Kataisen hallitus alensi yhteisöveroa kahteen otteeseen, ensin vuoden 2012 alusta 26 prosentista 24,5 prosenttiin ja sitten vuoden 2014 alusta edelleen 20 prosenttiin. Ensin mainittu alennus vähensi verotuloja 285 miljoonaa euroa vuodessa ja jälkimmäinen arviolta 890 miljoonaa euroa eli yritysverotus on keventynyt yhteensä 1 175 miljoonaa euroa vuodessa.

Yhteisöveron alennuksesta hyötyivät kaikkein eniten ulkomaisten emoyritysten suomalaiset tytäryhtiöt. Näiden yritysten voitto yhteisöveron maksun jälkeen kasvoi suoraan veronalennuksen verran. Ne myös saattoivat maksaa kasvaneen voittonsa osinkoina ulkomaiselle emoyhtiölle ilman, että osingoista tarvitsee maksaa veroa. Tämä johtuu siitä, että kansainvälisten verosopimusten mukaan suorista ulkomaisista sijoituksista maksettavat osingot ovat verovapaita. Sijoitus katsotaan suoraksi, jos omistaa vähintään kymmenen prosentin osuuden yhtiöstä.

Pienemmän omistusosuuden tapauksessa ulkomaille maksetusta osingosta peritään Suomeen verosopimusten mukaan yleensä 15 prosentin lähdevero tai sitten veroa ei peritä lainkaan. Käytännössä monet suomalaiset sijoittajat ovat tekeytyneet ulkomaalaisiksi kirjautumalla ulkomaalaisten pankkien asiakkaiksi ja niiden hallintarekistereihin. Tällöin he saavat edullisemman verokohtelun kuin muut suomalaiset omistajat.

Ulkomaille maksettujen osinkojen osuus kaikista suomalaisten yritysten maksamista osingoista on 2000-luvulla vaihdellut 30 ja 48 prosentin välillä, joten kysymys on merkittävästä osasta osinkoja.

Myös suomalaisessa omistuksessa olevien yritysten voitot verojen maksun jälkeen kasvoivat suoraan veronalennuksen verran. Jos ne jakoivat kasvaneen voittonsa osinkoina, pitää osingosta maksaa pääomavero, joka vaihtelee 7,5 prosentista 28 prosenttiin, kun otetaan huomioon, ettei kaikki osinkotulo ole veronalaista. Osinkoverotuksen keveyden takia hyöty yhteisöveron alennuksesta koitui siten myös suomalaisille omistajille.

Tilastot myös kertovat, että kasvava osuus yritysten voitoista on maksettu osinkoina omistajille sen sijaan, että voitot olisi investoitu takaisin yrityksiin. Kun vielä vuonna 1995 yritykset jakoivat osinkoina viidesosan voitostaan, oli osuus vuonna 2014 jo kaksi kolmasosaa (lähde: kansantalouden tilinpito, yritysten ml. rahoitus- ja vakuutuslaitokset maksamat osingot suhteessa niiden edellisen vuoden yrittäjätuloon eli karkeasti voittoon ennen verojen ja osinkojen maksua).

Huomattakoon, että yhteisöveroprosentin suuruus ei suoraan vaikuta yritysten kilpailukykyyn tai menestykseen markkinoilla, koska yhteisövero maksetaan vasta voitosta. Alhaisempi yhteisövero voi parantaa yritysten kilpailuasemaa vain siinä tapauksessa, että ne tyytyvät pienempään voittoon ennen verojen maksua.

Kansainvälisesti verrattuna 20 prosentin yritysvero on Suomessa alhainen. EU-maiden yritysverokantojen keskiarvo on noin 26 prosenttia, kun otetaan maiden kokoerot huomioon. Länsi-Euroopassa Suomea alempi yritysverokanta on vain Irlannissa ja Sveitsissä.

Pääomatulovero epäoikeudenmukainen

Verohallinnon tietojen mukaan suomalaisten yksityishenkilöiden ja kuolinpesien pääomatulot olivat 11,4 miljardia euroa vuonna 2013. Luvusta puuttuvat korkotulot, jotka verotetaan erikseen lähdeverotuksella. Suurimmat pääomatuloerät olivat osingot (4,2 miljardia euroa) ja myyntivoitot (4,0 miljardia euroa). Myös vuokratulot (1,4 miljardia euroa) ja metsätalouden puhdas pääomatulo (0,8 miljardia euroa) olivat isoja eriä.

Pääomatulovero on 30 prosenttia paitsi 30 000 euroa ylittävältä osalta 33 prosenttia. Osingot eivät kuitenkaan ole kokonaan veronalaisia. Myös myyntivoitoista (joita verottaja kutsuu luovutusvoitoiksi) saa vähentää hankintameno-olettaman perusteella usein enemmän kuin todelliset hankintakulut ovat olleet. Myös myyntitappiot saa vähentää. Näin todellinen pääomatulojen keskimääräinen veroaste jää pienemmäksi, noin 20 prosenttiin. Pääomatuloista veroa maksetaan vain valtiolle, ei lainkaan kunnille.

Oikeudenmukaisin tapa verottaa pääomatuloja olisi verottaa niitä samoilla perusteilla kuin ansiotulojakin verotetaan. Ansio- ja pääomatulojen verotus on ollut Suomessa eriytetty vuodesta 1993 alkaen. Jos pääomatuloja verotettaisiin samalla lailla kuin ansiotuloja, henkilön ansio- ja pääomatulot lasketaan yhteen ja niistä peritään normaali valtion tulovero ja kunnallisvero.

Eduskunnan tietopalvelu on laskenut SISU-mikrosimulointimallilla [linkki julkaisuun: Anna Kontula & Taneli Hämäläinen: Varjotalous Suomenkin asia http://www.vasemmistofoorumi.fi/wp-content/uploads/2014/11/varjotalous_taitto_netti.pdf] tällaisen uudistuksen vaikutukset. Sen mukaan mekaanisesti laskien julkisen sektorin verotulot kasvaisivat nykyisestä 1 795 – 1 870 miljoonaa euroa: kuntien verotulot kasvaisivat noin 2 miljardia euroa ja valtion verotulot vähenisivät noin 200 miljoonaa euroa. Pienten pääomatulojen verotus kevenisi, jos henkilön muut tulot jäävät alle keskituloisen palkansaajan tulojen. Vastaavasti suurten pääomatulojen verotus kiristyisi. Kokonaisuutena tuloerot pienenisivät.

Eduskunnan tietopalvelun mukaan ”käytännössä verokertymää kuitenkin pienentäisi ainakin yrittäjäomistajien mahdollisuus tulomuunteluun toiseen suuntaan, joka näkyisi yhteisöverokertymässä”. Toisin sanoen yrittäjäomistajat ottaisivat tällaisen uudistuksen jälkeen tulonsa palkkana eikä osinkona, jolloin yrityksen verotettava voitto ja yhteisövero pienenisivät. Tämän vaikutus ei voi olla kovin montaa sataa miljoonaa euroa.

Sipilän hallituksen veronkiristykset kosmeettisia

Sipilän hallitus aikoo hieman kiristää pääomaveroa ja suurten ansiotulojen verotusta vuodesta 2016 alkaen. Kysymys on varsin kosmeettisista korotuksista, minkä kertoo jo niiden arvioitu tuotto. Pääomatuloveroa nostetaan 33 prosentista 34 prosenttiin 30 000 euroa ylittävän verotettavan pääomatulon osalta. Se tuottaisi arviolta 34 miljoonaa euroa vuodessa. Suurituloisten ns. solidaarisuusveron alarajan laskeminen 90 000 eurosta 72 300 euroon tuottaisi myös arviolta 34 miljoonaa euroa vuodessa. Tästä huolimatta Helsingin Sanomat otsikoi 11.9.2015 hauskasti, että ”hallitus kuritti tällä kertaa hyväosaisia”. Todellisuudessa harva heistä edes huomaa, että tilille tulee vähän vähemmän rahaa kuin ennen.

Pääomatuloveron osalta kannattaa huomata, että 30 000 euron raja koskee veronalaista pääomatuloa eikä esimerkiksi koko osinkotuloa. Pörssiyhtiöiden jakamasta osingosta vain 85 prosenttia on veronalaista. Muiden yhtiöiden osalta veronalaiseksi katsotaan vain 25 prosenttia osingoista aina 150 000 euron osinkoihin asti, jos osinko vastaa enintään 8 prosentin tuottoa osakkeen matemaattisesta arvosta. Toisin sanoen pääomaveroprosentin pieni nosto koskee näissä tapauksissa vain 120 000 euroa ylittävää osinkotulon osaa.

Jos taas osinkoa on jaettu enemmän kuin 8 prosenttia, verotetaan yli menevä osuus ansiotulona, mutta siitä vain 75 prosenttia on veronalaista, joten näitäkin osinkoja voi saada lähes 100 000 euroa ilman, että verotus kiristyy lainkaan nykyisestä.

Ansiotulojen ”solidaarisuusvero” tarkoittaa, että nykyään 90 000 euroa ylittävästä verotettavasta ansiotulosta pitää maksaa valtion tuloveroa 31,75 prosenttia, kun sitä alemmassa tuloluokassa vastaava rajavero on 29,75 prosenttia. Kun tuloraja vuosina 2016 ja 2017 lasketaan 90 000 eurosta 72 300 euroon, tarkoittaa se sitä, että vähintään 90 000 euroa ansaitsevien verotus kiristyy 354 euroa vuodessa eli 29,50 euroa kuukaudessa. Esimerkiksi 10 000 euron kuukausituloilla tämä tarkoittaa veroasteen kiristymistä noin 0,3 prosenttiyksikköä. Niiden, joiden verotettavat tulot osuvat välille 72 300 – 90 000 euroa, verotus kiristyy tätäkin vähemmän.

Mainittakoon, että vielä vuonna 2007 valtion tuloveroasteikon ylin rajavero oli 32 prosenttia ja se piti maksaa jo 60 800 euroa ylittävistä vuosituloista, joten ”solidaarisuusvero” ei tarkoita edes palaamista tuon vuoden verotuksen tasolle.

Olli Savela
Yliaktuaari